Ainakin kerran päivässä mulle tapahtuu kamalia. Sitten mä joudun vikisemään että mamma huomaisi auttaa mua. Huomatkaa mun surkea ilme. (mamma ei osaa käyttää uutta kameraansa, ehkä me joskus saadaan kunnon kuvia..)

Tuonne se meni, ihan varmasti.

No kato nyt itse, tuolla se on, sohvan takana

Etkö muka usko? AUTA nyt se pois sieltä.

Siinä se vihdoin on. Mun rakas lelu, Serlaoravanpää. Mamma uhkasi heittää sen roskiin mutta milläs mä sitten leikin. Tuo on mun ihanykkösparaslelu.