Siis JEE!!! Mamma laitteli eilen viimein tavaroita paikoilleen ja mä tietysti autoin. Ja löysin sieltä kätköistä mun vanhan luun (mamma ei tiedä miten se on sinne joutunut). Sillon kun sain sen luun en välittänyt siitä ja piilotin sen. Mutta nyt se maistui.

Noin hieno luu se on. Mä yritin mennä sen kanssa sänkyyn, mutta mamma ei päästänyt.

Se väitti mun luuta inhottavaksi niljakkeeksi. Mä yritin vaikka kuinka kauan kerjätä sänkyyn mutta en päässyt.

Sitten mä jouduin tyytymään kohtalooni ja syömään lattialla. Mutta enhän mä koko luuta jaksanut syödä. Ja Vilma kyttäsi että olis päässyt varastamaan sen.

Enhän mä voinut antaa sen varastaa mun luuta. Mä yritin piilottaa sitä vaikka mihin, kävin viemässä sen sängyn allekin mutta ei ollut hyvä piilo. Sitten mä ulisin sängyn vieressä mammaa apuun. Se laittokin mun luun pöydälle ja mä pääsin sänkyyn. Mutta mä jouduin koko ajan vahtimaan ettei Vilma vilkaisekaan siihen luuhun päin. Mamma oli jo nukahtanut ja heräsi meidän nahisteluun kun tapeltiin siinä pöydän vieressä. Sitten se meni ja laittoi mun luun yöpöydän laatikkoon. Ja sitten saatiin nukuttua yön yli.

Mitenköhän mä saan sen luun tänään sieltä laatikosta? Kun musta tuntuu ettei mamma jaksa enää katsella kun tapellaan siitä luusta. Oliskohan se niin viisas että kävis ostaan Vilmalle oman luun??