Mä en jaksa enää äristä Vilmalle. Se on taas mun kiva kaveri. Paitsi jos mulla on jotain herkkua ja se tulee lähelle, silloin pitää vähän murista. On mulla todistusaineistoakin siitä että ollaan taas kavereita:

Meille on nyt tapahtunut ikäviä juttuja. Betten poismeno oli tietysti surullista ja meillä on sitä vieläkin ikävä. Mamma laskee vieläkin että missäs se kolmas koira on kun mennään esim. autoon. Mutta nyt Kikikin on kadonnut. Sitä ei oo näkynyt moneen viikkoon. Mummo on etsinyt sitä ja soitellut joka paikkaan mutta sitä ei oo löytynyt. Aika moni ihminen on kuitenkin sanonut nähneensä Kikin näköisen kissan kylillä. Meidän pitää mennä käveleen sinne missä se on nähty, jos se vaikka tulisi kun näkee meidät.

On meillä ollut kivaakin. Ollaan päästy mummolaan moikkaan Tittaa. Ja yks päivä oltiin pihatalkoissa. Siellä oli paljon lapsia ja ne kaikki halusi rapsuttaa meitä :)