Meillä menee siis ihan kivasti. Selma ja Vilma täyttää kesällä jo 10 ja 9 vuotta, ja mä täytin just 2 vuotta. Samanlainen täystuho oon kuin ennenkin, tosin oon mä vähän rauhoittunut. Mamman ei tarvii enää nostaa ihan kaikkea korkealle kun lähtee käymäänä vaikka kaupassa. Vapaana se ei mua uskalla pitää kun mä kuulemma lähtisin salamana jonkun perään.. Selma ja Vilma saa päästellä vapaana, se kyllä ottaa välillä pattiin. Tosin niitä varmaan ottaa pattiin kun mamma ottaa välillä mut yksin lenkille ja ne jää kuorsaamaan kotiin.

Toi Simo on nyt ollut mummolla reilun vuoden ja ihan kiva kaveri se on. Nykyään se leikkii paljon enemmän kuin ennen eikä ole enää arka. Mä kyllä vähän komentelen sitä, varsinkin kun mulla on juoksut alkamassa niin ei tarvii Simon tulla lähellekään. Mamma on kyllä puhunut jostain leikkauksesta, mihin mun pitäis mennä, apua!

Pari kuvaa voisi laittaa tähän. Tossa me ollaan kaikki 5 mamman mummolassa, mukana siis mummon koira Simo ja isomummon ja papan Titta. Mummo jakaa meille makkaraa, sen takia me tossa odotellaan.. Vilmasta ei paljon näy, mutta on se siellä kun tarkkaan katsoo..

Tossa Selma ja Vilma on vähemmän tyytyväisen näköisinä, ja Selma näyttää ihan possulta, ei se oikeasti ole tuollainen paksukainen :)

Mamma vähän suuttu mulle yks päivä ja mä juoksin Selman viereen turvaan. Selma ei ihan tykännyt kun taisin vähän istua sen päälle, mutta niin mä teen yleensäkin :) Toi kori on muuten mun tuunaama, eikö oo hieno..

Ja sitten voitais esitellä vielä meidän uusi kamu Brutus. Tosin ei me sitä usein nähdä, se asuu meidän enon luona ja on aika hölmö tapaus :)

No nyt tässä onkin jo jaariteltu, katsellaan taas jos mamma jaksaisi kirjoittaa useammin kuin vuoden välein...

Me on oltu lomalla. Ja kivaa on ollut. Kelit on olleet tosi kivat ja me on oltu paljon ulkona. Simo on ollut meillä välillä hoidossa ja pari kertaa ollaan päästy neljästään lenkillekin. Sillon mammalla on kyllä meinannut mennä hermot, ei oo kuulemma helppoa taluttaa meitä neljää yhtäaikaa..

Simo kävi match showssakin ja voitti pienten koirien sarjan. Mä (Alma) pääsin mukaan katsojaksi, kun mamma halusi nähdä miten käyttäydyn kun ympärillä on paljon koiria. Ihan hyvin mä (tietysti) käyttäydyin. Vähän piti vaan vahtia sitä Simon saamaa palkintoa sillä aikaa kun se oli uudestaan kehässä.

Tossa Simo makoilee palkintonsa kanssa. Se ei olis yhtään enää välittänyt että siitä otetaan kuvia.

Simo on muuten välillä vähän hönö. Meidän kotona se kiipeää ikkunalaudalle, eikä meinaa päästä sieltä pois.

Mä yritin tehdä saman kun ikkuna oli auki ja mulle tuli lähtö aika nopeaan. Mamma luuli että mä meinaan hypätä ikkunasta. Toi kukka tuossa ikkunalaudalla on muuten mun muotoilema, sen takia se näyttää noin hyvinvoivalta :)

Selma ja Vilma näytti Simolle kaapin, tai siis poikakoirien paikan. :) Ihan hyvin Simo mahtuu pienempään koriin..

Täytyy pistää mamma ottamaan meistä lisää kuvia, nyt sillä unohtuu aina kamera kotiin. Mamma on yrittänyt opettaa musta kanttarellikoiraa, mutta ainakin vielä se on onnistunut aika huonosti. Musta olis kyllä kiva syödä niitä kanttarelleja, mutta metsässä on aina paljon kivempia hajuja mitä pitää yrittää seurata. Aika mälsää ettei mamma päästä mua ollenkaan vapaaksi metsässä..l

Mites muiden kesä on mennyt?

Me on vaan möllötelty kotona. Helteellä oli liian kuuma lähteä pihasta, paitsi Alma olisi kyllä jaksanut lähteä jos mentiin järvelle päin. Alma rakastaa uimista :) Nyt sitten sataa vettä koko ajan eikä me Selma ja Vilma oikein viitsittäis mennä silloin ulos.

On siellä onneksi ollut koiralle sopiva kelikin välillä, Selma pääsi haistelemaan kukkia.

Simosta ja Almasta sai kerrankin kuvan jossa ne ei riehu :) Toisilla on niin totiset ilmeet tuossa kuvassa..

En se minä ollut joka levitti roskapussin. Ja söi kurkunkuoria.

Ihan varmasti en ollut, tässä oon makoillut koko ajan. Se oli Selma tai Vilma. Ai miten niin ne ei syö kurkkua? Eikä yltä roskikselle?

Nyt mä tiedän, se oli Simo. Varmasti oli, se yritti sillon varastaa autonkin 

Tuonne se meni, ihan varmasti.

No kato nyt itse, tuolla se on, sohvan takana

Etkö muka usko? AUTA nyt se pois sieltä.

Siinä se vihdoin on. Mun rakas lelu, Serlaoravanpää. Mamma uhkasi heittää sen roskiin mutta milläs mä sitten leikin. Tuo on mun ihanykkösparaslelu.

Meidän elämä on mennyt ihan hauskasti, päivät ollaan melkein oltu mummolla hoidossa, viikonloppuisin ollaan mummolassa ja nautiskellaan. Ollaan me siis tietysti kotonakin :) Mamman kanssa ollaan oltu pihahommissa. Välillä Selma ei jaksa mennä ulos asti vaan vahtii pihahommia ikkunasta:

Vilmaa harmittaa kun se ei pääse tohon ikkunalle. Ja Almaa ei päästetä, se kun hyppää alas :). Ikkunalla on paras ottaa aurinkoa. Tuosta kuvasta huomaa miten on Selmalle tullut harmaata. 9 vuotta tulee kohta täyteen, Vilmalle 8.

Alma täytti vuoden, suurempia juhlia ei pidetty :) Aikuistumista ei ole näkyvissä, samanlainen hönelö se on vieläkin. Ihana sellainen :) Alma rakastaa uimista, joutuu tosin uimaan pitkän narun kanssa, kun ei sitä uskalla vapaana päästää uimaan. Välillä sentään malttaa rauhoittua, yleensä Selman kainaloon (tai päälle..)

Selman ilmeestä näkee mitä mieltä se on asiasta..

Ja lopuksi me halutaan vielä esitellä meidän uusi kaveri Simo

Simo muutti mummon luo asumaan, mummolla kun oli koiran mentävä paikka vapaana. Simo on 2,5-vuotias mäyräkoira, kuvassa se pyytää herkkuja. Me tullaan kaikki sen kanssa tosi hyvin toimeen, Alma on siihen ihastunut, kun kerrankin on omankokoinen kaveri leikkeihin. :)

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!

Eipä meille ole mitään erikoista tapahtunut. Mamma sanoo että Alma on jo vähäsen aikuistunut, ei ole enää niin kauhea riiviö, vaikka energiaa kyllä riittää vaikka meille kaikille. Päivisin me on saatu olla mummolassa kun mummolta loppui työt. Ihan aina me ei kyllä sinne päästä mutta melkein joka päivä kuitenkin.

Alma tykkää olla lähellä. Ihan sama onko lähellä mammaa vai meitä. Vilmakin suostuu jo nukkumaan Alman vieressä, ennen vaihtoi aina paikkaa.

Jokaisella on vähän outo nukkuma-asento

Ei mamman kameralla edelleenkään pysty ottaan meistä kuvia kuin silloin kun nukutaan. Me ollaan liian nopeita..

Mummolassakin ollaan käyty, viimeksi eilen. Alma tykkää tosi paljon kun pääsee naapurin peltoon juoksemaan vapaana. Ja se juoksee tasan niin kauan kuin mamma antaa. Me ei Vilman kanssa viitsitä mennä sinne peltoon asti kun meille riittää mummolan pihakin.

Mutta terve taas, kirjoitellaan kun ehditään. Tai kun meille tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista.

Me mahdutaan syömään samalle kupille. Tosin välillä meinaa tulla sanomista siitä kenen  suuhun menee eniten ruokaa..

Almalla on sellainen ilme että se on just tehnyt jotain pahaa tai meinaa tehdä :)

Yksi Alman lempipuuhista, luiden syöminen.

Väsynyttä porukkaa

Selma löysi hyvän nukkumapaikan

Mamma alko häiritseen sitä että saa otettua kuvan.

Mees nyt siitä sen kameras kanssa että voin jatkaa unia!

Selman ja Alman pituusero on aika selvä, alla vielä vertailukuva pari kuukautta sitten.

Yläkerran ikkuna on paras kyttäyspaikka

Alman lempilelu: The Vinku VonKu

Eikka oli unohtanut puolikkaan banaanin sänkyyn ja Alma oli heti syömässä sitä. Mamma tosin vei sen siltä. Tossa on Alman toisiksi paras lelu.

Meillä on mennyt hyvin. Päivät ollaan mummon luona kun mamma on töissä. Mummolassa käydään Tittaa moikkaamassa ainakin pari kertaa viikossa. Siellä on Alman mielestä kivaa kun se pääsee naapurin peltoon juoksemaan. Ja se juokseekin ihan hulluna. :)

Me huomattiin tuolta kommenteista mäyrisblogi, mamma meinaa kuulemma alkaa seuraamaan sitä vertaistuen vuoksi. :)

Hauskaa joulun (ja kinkun) odotusta kaikille!

T. Selma, Vilma ja Alma

Mummolassa voi myöskin kaivaa kuoppia. Tuokin taitaa kyllä olla vähän siinä sallitun rajoilla. Tosta kuvasta muuten näkee miten mulle on tullut harmaata väriä kylkiin.

Mun ilmeestäkin huomaa etten oikein ymmärrä miksei saisi kaivaa. Tuo ilme kertoo että kaivan joka tapauksessa, sain tai en. Se on kuulemma mun itsepäisyysilme. Väittävät että mulla on usein sellainen ilme..

Mutta osaan mä kuulkaas olla kiltistikin.

Aamulla mua ei kiinnostaisi yhtään nousta. Paitsi sitten kun mamma sanoo että mennään pissille niin kyllä lähden ja nopeasti.

Kaikista parasta on viikonloppuaamut kun meidän ei tarvii nousta aikaisin. Sekin on kivaa kun herättää mamman nuolemalla nenää tai puremalla korvanlehteä.

Selma ja Vilmakin on nykyään jo ihan mun kamuja. Ei ne kyllä kauheasti tykkää kun roikun niiden hännissä tai korvissa. Sillon ne muistuttaa mulle että mä en oo talon kingi. Tossa kuvassa me ollaan mummolassa ja aika väsyjä kun ollaan juostu koko päivä.

Mä pääsen jo hyppäämään itse sohvalle ja tuoleille. Mamma sanoo että ei mun olis ollut pakko opetella. Nyt se joutuu kuulemma siirtämään tuolit pois ikkunalautojen edestä kun mä tykkään vaihtaa kukkiin multaa.

Mutta nyt heippa, kirjoitellaan taas lisää.

Alma on ihan kiltti koira:

Osaa se esittää kilttiä :)

Vilmasta ei näköjään tullut yhtään kunnon kuvaa koneelle asti.